Seuraa Pfizer Oy

Entä jos lääkkeiden hinnat määräytyisivät bruttokansantuotteen perusteella?

Blogikirjoitus   •   Loka 23, 2019 13:27 EEST

Lääkemarkkinoiden sääntely ja toimivuus on monimutkaista. Sääntelyn seurauksena lääkkeiden hinnat eivät määräydy maiden taloudellisten resurssien tai koon mukaan. Suomessa maksetaan lääkkeistä vähemmän kuin mitä olosuhteiden perusteella olisi odotettua. Köyhät Euroopan maat maksavat lääkkeistä suhteellisesti enemmän kuin rikkaat maat.

Big Mac -indeksin kehitti The Economist -aikakauslehti vuonna 1986. Sen avulla kuvataan  eri maiden hintatasoa ja ostovoimaa. Indeksi ääriarvojen ero Euroopan maiden välillä on noin 2,6-kertainen. En tiedä, onko suositusta yhdistelmävalmisteesta – Bic Mac -ateriasta – vastaavaa indeksiä saatavilla. Erot lienevät senkin osalta samaa luokkaa.

Jopa tärkeämpää, joskaan ei välttämättä yhtä arkipäivästä, on tarkastella lääkkeiden hintojen vaihtelua Euroopan maissa. Tyypillisesti lääkkeiden hintoja käsittelevässä keskustelussa puhutaan absoluuttisista hinnoista. Tällöin kuitenkin voi jäädä huomaamatta lääkkeiden suhteellisten hintojen merkitys ja määräytyminen. Maksaako Suomi lääkkeistä suhteellisesti liikaa vai liian vähän? Miten lääkkeiden hinnan määräytyminen jossakin maassa vaikuttaa lääkkeen hintaan muissa maissa?

Uusimmassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistiin Lääketeollisuus ry:n analyytikko Nadia Tammisen ja allekirjoittaneen artikkeli Lääkkeiden hintojen määräytyminen Euroopassa ja Suomessa. Pohdimme, miten lääkkeiden hinnat Euroopan maissa asettuisivat suhteessa toteutuneisiin hintoihin, jos hintojen määräytymisessä otettaisiin huomioon maiden ominaispiirteet. Huomioimme ostovoimakorjatun BKT:n, markkinakoon ja inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index) mitatun väestön odotetun eliniän, koulutustason ja elintason.

Näiden tekijöiden tarkasteleminen perustui ajatukseen, jonka mukaan taloudellisesti hyvinvoivat maat voisivat maksaa lääkkeistä enemmän kuin taloudellisesti heikommassa asemassa olevat maat. BKT korreloi hyvin voimakkaasti mm. maan terveysmenojen kanssa. Markkinan koko puolestaan merkitsee sitä, että koon kasvaessa lääkkeen yksikköhinta pienenee. Volyymietu voisi mahdollistaa alhaisemmat yksikköhinnat suurivolyymisilla markkinoilla. Maissa, joissa HDI on matala, lääkkeet voisivat olla halvempia. Tällä tavoin näiden maiden suhteellista asemaa hyvinvoiviin maihin voitaisiin parantaa (kansainvälinen oikeudenmukaisuusnäkökulma).

Käytännössä lääkkeiden (suhteelliset) hinnat määräytyvät kunkin maan sääntelyjärjestelmän toiminnan seurauksena. Sääntely voi perustua vaihteleviin kriteereihin ja nämä kriteerit voivat vaihdella eri rahoituskanavissa. Esimerkiksi Suomessa korvattavat lääkkeet ja sairaalalääkkeet otetaan käyttöön erilaisten päätöksentekokriteerien perusteella. Sääntelyjärjestelmä voidaan nähdä neuvottelu- ja optimointitilanteena, jossa kunkin maan viranomaiset ja yritykset pyrkivät oman maansa kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Maiden päätöksillä on kuitenkin ulkoisvaikutuksia ja riippuvaisuuksia. Ne syntyvät kahdesta lääketoimialalle luonteenomaisesta ilmiöstä. Ensinnäkin sääntelystä vastaavat viranomaiset vertaavat usein lääkkeen hintaa omassa maassaan vastaavan lääkkeen hintaan muissa maissa. Kukaan ei lähtökohtaisesti haluaisi maksaa enemmän kuin toiset. Hintavertailua tehdään Euroopan maiden välillä mutta myös yli maanosien. Moni on tuskin tullut ajatelleeksi sitä, että esimerkiksi Bolivia ja Thaimaa referoivat hintapäätöksissään Suomen hintaa. Toiseksi lääkkeitä, kuten muitakin hyödykkeitä, voidaan viedä ETA-alueella vapaasti maasta toiseen. Tätä kutsutaan rinnakkaisvienniksi ja -tuonniksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lääkkeitä hankitaan halvemman hintatason maista, lääkkeet pakataan uudelleen ja viedään myytäväksi kalliimman hintatason maahan. Näiden lääketoimialalle luonteenomaisten tekijöiden seurauksena yhden maan hintapäätöksillä on suoria ja epäsuoria vaikutuksia muiden maiden hintapäätöksiin.

Kun näin on, on loogista, että lääkkeiden hinnat vaihtelevat eri maissa mutta hintojen välillä on riippuvaisuuksia. Alla olevasta kuviosta havaitaan, että lääkkeiden hintojen, ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen ja maan koon välillä ei ole kovinkaan vahvaa korrelaatiota. Edellä mainitut lääkemarkkinoille ominaiset piirteet johtavat siihen, että lääkkeiden hinnat eri maissa ovat selvästi lähempänä toisiaan kuin mitä olosuhteiden perusteella voisi odottaa.

Kuvio 1. Kolmen lääkkeen keskiarvohintaindeksi, maan väestömäärä ja ostovoimakorjattu BKT/asukas.

Kuviossa on esimerkinomaisesti esitetty kolmen Pfizerin lääkkeen hinnat Euroopan maissa (ks. Laine & Tamminen 2019). Terveydenhuollon menetelmäarviointiin (HTA, health technology assessment) liittyvät maiden yhteistyöklusterit on merkitty eri värein. (sininen FINOSE, punainen La Valletta, vihreä Fair Pricing, oranssi BeneluxAIr ja harmaa ei mikään HTA-klusteri). Korrelaatio tarkasteltavien tekijöiden välillä on matala; r(BKT, hintaindeksi) = 0,34 ja r(BKT, väestömäärä) = -0,07 ja r(hintaindeksi, väestömäärä) = 0,13.

Konseptuaalisen analyysimme mukaan Suomi ei tarkastelun mukaan maksa lääkkeistä liikaa taloudelliseen ja muuhun hyvinvointiin suhteutettuna. Esimerkkivalmisteiden osalta Suomen tosiasialliset hinnat olivat 11­–16 prosenttiyksikköä odotusarvoa alemmat. Hinnat Euroopan maissa eivät myöskään olleet selvästi yhteydessä maiden ominaispiirteisiin.

Euroopan maat ovat hyvin erilaisia. Nämä erityispiirteet pitäisi ottaa huomioon lääkemarkkinoiden sääntelyssä. Analyysimme perusteella voidaan kysyä, onko hyvin erilaisten maiden tai eri maanosien väliselle hintojen vertaamiselle juurikaan mielekkäitä perusteluja ja millaisiin ulkoisvaikutuksiin se johtaa. Yksi seuraus on ainakin se, että köyhät Euroopan maat maksavat lääkkeistä suhteellisesti enemmän kuin rikkaat maat.

Pfocus-kirjoitussarjassa aiemmin ilmestyneet blogit:

Pfocus-kirjoitussarjassa Pfizerin asiantuntijat kirjoittavat tieteestä, tutkimuksesta ja terveysalasta. Blogissa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä vastaa Pfizerin virallista kantaa, vaan asiantuntijat esittävät omia henkilökohtaisia näkemyksiään.